PMS-päivä

HERÄTYS 06.45 Sain illalla loistavan idean: herään aamulla aikaisin, käyn koiran kanssa pienellä lenkillä ja valokuvailemassa paikallisia hoodseja - peltoaukioita, kurkipariskuntaa ja omakotitaloslummeja. Ulkona satoi vettä ja oli kylmä. Kahden peiton alla puolestaan oli lämmintä ja mukavaa, joten pistin herätyksen pois päältä ja käänsin kylkeä.

UUSI HERÄTYS 06.50 Teppo tunkeutuu sisään puoliavoimesta ovesta ja tuo mukanaan kasan villasukkia. Palaa noin kymmenen minuutin välein, kunnes joku laittaa oven kiinni.

LOPULLINEN HERÄTYS 08.00 Yllätyn positiivisesti. Huomaan heränneeni varsin sopivaan aikaan, enkä nukkunutkaan pommiin, kuten pelkäsin. Huoneessa on kylmä, sängyssä on lämmintä. Kerään rohkeuteni ja astun ulos todellisuuteen.

KAHVIA 8.20 Lämmin suihku, mukavat vaatteet ja villasukat auttavat pääsemään hereille. Eniten auttaa kuitenkin harcore aamupala: kaksi kuppia kahvia ja reilun kokoinen pala suklakakkua. Edellisen viikon failure-aamujen sarja painaa kuitenkin edelleen: lehtien lukeminen kestää kohtuuttoman kauan, meikkaaminen sujuu erittäin hitaasti eivätkä mitkään vaatteet sovi päälle. Bussi on pysäkillä vähän puoli kymmenen jälkeen, vaihdan vaatteet viimeisen kerran 9.27. Eikä siinä vielä kaikki. Hiukset eivät tottele, kaikkia tavaroita ei meinaa löytyä, ja pääsen lähtemään kotoa 9.30. Pysäkille on 310m, matka kestää kävellen noin viisi minuuttia. Jos juoksee täysiä, matkasta selviää kahdessa minuutissa. Päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Yleensä se, miten aamu sujuu, määrittää myös koko loppupäivän kulun. Tässä vaiheessa tuntuu, että voisin oikeastaan kääntyä ympäri ja mennä takaisin nukkumaan.

SUURI KÄÄNNE 9.32 Matkaa on jäljellä alle sata metriä, kun näen bussin lähtevän pysäkiltä. Tekee mieli lyyhistyä maahan itkemään tai mennä takaisin peiton alle. Olen jo vähällä pysähtyä, kun huomaan jotain todella merkillistä - bussi jarruttaa ja pysähtyy parinkymmenen metrtin päähän pysäkistä. Kiristän vauhtia ja juoksen bussille, joka jäi ihan oikeasti odottamaan. Ehkä toivoa on vielä jäljellä. Kiitän kuskia, hymyilen nätisti ja menen istumaan. Kaivan vaistonvaraisesti peilin esille ja huomaan huulipunan tahranneen kaikki etuhampaani kirkkaan punaisiksi. En edes jaksa yllättyä.

SELVIÄN KOULULLE YHTENÄ KAPPALEENA 9.55  vastoin kaikkia odotuksiani. Vaihdan lösähtäneet nilkkurit söpöihin korkkareihin ja tulen heti paremmalle tuulelle. Ehkä kuitenkin selviän tästä.

TAI SITTEN EN 10.50. Hampaat taas huulipunassa.

KEEPING UP APPEAREANCES ENGLANNIN TUNNILLA 11.30. Hyacinth Bucket Bouquet piristää aina. Muut naapurit eivät valitettavasti juuri innostu Hyacinthin hienoista lomabrosyyreista, eivätkä kirkon siivoustalkootkaan mene niin kuin pitäisi. Lohdullista tietää, ettei kaikilla muillakaan mene kovin kaksisesti.

KOULU LOPPUU 15.05, melkein tuntia aiemmin kuin pitäisi. Muutenkin päivä sujui yllättävän smoothisti, hiuksia lukuun ottamatta. Harkitsen tasapitkien otsahiusten leikkaamista ja kaipaan tummia hiuksia takaisin. Välipalalla tarjottu pulla osoittautui kohtuullisen hyväksi. Lähden ostamaan pohjallisia kenkäkaupasta, en jää auton alle, mutta varpaat alkavat tuntua kummallisilta. 20min kävelyn jälkeen vaihdan nilkkurit takaisin, ja varpaista löytyy yhteensä viisi isoa hiertymää. Kirvelee.

KAHVIA JA SUKLAAKAKKUA 15.50 ja maailma näyttää taas hieman valoisammalta paikalta. Kunnes tajuan unohtaneeni toisen pääsykoekirjani koululle. Kirjassa ei ole nimeäni eikä mitään muitakaan ulkoisia tuntomerkkejä. Jos huominen muistuttaa vähääkään tätä päivää, kouluun on murtauduttu yön aikana, ja ainoa varkaiden viemä tavara on Janne Seppäsen Katseen voima. Poliisi käynnistää esitutkinnan, ja kirja löytyy surmattuna ja paloiteltuna Kujalan jäteasemalta. Varkaat jäävät kiinni, mutta ensikertalaisina selviävät kahden kuukauden ehdollisella tuomiolla.

PALUU TUTTUUN JA TURVALLISEEN 16.45 laitan tietokoneen päälle ja linnoittaudun tuoliini. Oppimispäiväkirja ei ota onnistuakseen, mutta kukaan ei näytä tällä kertaa hakkeroineen Facebook-tiliäni. Onhan sekin jotain.

HYVÄÄ JÄMÄRUOKAA 17.45 ja onnistunutta surffailua. Taidan silti mennä nukkumaan mahdollisimman pian, ennen kuin tapahtuu kamalia. Öitä.